I'm bulletproof, nothing to lose.

Kylläpä uuvuttaa! Tuntuu, ettei mun päähän mahdu enää yhtään kanjia tai kielioppiasiaa. En tiiä onko vika mussa vai missä mutta se, että opettaja antaa keskiviikkona 12 sivullista sanastoa torstain tunnille opeteltavaksi on aika rankkaa. Totta kai kurssilla olevat kiinalaiset tosta selviää kun niillä on merkit hallussa jo etukäteen mutta me länkkärit ollaan kyllä melko pulassa. Kielikurssien lisäksi labrassakin on tiukka aikataulu päällä ensi viikon tiistain meetingin takia. Mun tulokset on tällä hetkellä ihan levällään mutta ainakin ennen himppeen lähtöä tutorin kanssa pidetty juttuhetki valoi muhun vähän uskoa. Ehkä mä saan niistä jotain raavittua kasaan ajoissa.

Sain eilen vihdoin ja viimein hankittua jääkaappini kanssa yhteensopivan filtterivesikannun. Kraanavesi on ihan juotavaa mutta se maistuu todella pahalta. En tiedä minkä mömmön läpi se nyt menee mutta kivasti ainakin maku paranee. Kannun sovittaminen kaappiin oli tosin aluksi vähän työn takana. Jostain syystä jääkaapissa oleva pakastinlokerohylly on päässyt vetämään päälleen ihan jäätän kerroksen jäätä eikä ovi meinannut mahtua kiinni uutukaisen kannuni kanssa. Mietiskelin hetken aikaa pulmaa ja todettuani korkkarien korot vähän liian monessa paikassa käyneiksi päädyin tuikkimaan jääkökkärettä keittiöveitsellä. Ne, joille Scandinavia and the World -nettisarjis on tuttu ymmärtänevät miksi veitsen kanssa jääkaappia takova suomalainen on kaikinpuolin koominen juttu. Tommi totesi aamulla tapauksesta raportoidessani, että olisin vielä tarvinnut asennuskaljan siihen viereen niin kuva olisi ollut täydellinen. :D

Eeeeh niin ja tänne iski muuten ihan mieletön ukkosmyräkkä. Ei mitään käsitystä minkälainen tulva ulkona on, oon vaan kuunnellut mieletöntä jyrinää tässä jo about pari tuntia. O_O

Aloin selailla noita edellisten reissailuiden kuvia ja kappas, Takayaman visiitistä onkin sit kivasti kulunut jo melko tarkalleen kuukausi. Kärrykekkerit oli melko samanlaiset kuin syksylläkin, mutta onneksi käytiin myös katsomassa perinnemökkejä Hida No Sato -nimisessä paikassa. Suosittelen! Niin ja äiti oli taiteillut meille jäätävän ökyhuoneen hotellista, jossa oli oma onsen. Vaikka paikka olikin vähän turhan fancy mun makuuni ja olo oli ajoittaen kevyen awkward kaikkien turkismummojen keskellä niin kyllä siellä pari yötä nukkui ihan makeasti.

(Hyi, Blogger, hyi! Miksi teet kuvista näin rakeisia?!)

Sää oli vähän mitä oli. Meinasin about paleltua kuoliaaksi puolimatkassa.

Tämmösiä uiskenteli lammessa!

Hida No Satoon eli Hida Folk Villageen on tosiaan kuskattu noita perinnemökkejä ympäri Gifua, erityisesti maailmanperintökohteen leiman gasshou-zukuri -taloja. En muuten ollannut, joten täytyy ehkä tehdä uusi matka ihan koskettelumielessä! :P

Emiä, emoja, emaja, eääääh noita heppakuvia siis!

No hyi! Ei ehkä käy kuvasta ilmi mutta oli aika iso ötö.

Tottorooooo!

Tää kivi oli muistaakseni jotenkin tosi painava. Lol.

Sellukattila Heinille mallia vanha ja japanilainen!

Museoalueella oli myös muutamia käsityöläisiä työntouhussa mutta häveliäänä en kehdannut alkaa räiskiä kuvia. Sain kuitenkin vihdoin ja viimein hankittua oman maneki nekon, jee. Kuvaa en sit olekaan saanut siitä otettua. Nyt vähän tsemppiä, Noora!

Nälkä iski tässä vaiheessa, joten huristeltiin bussilla takaisin Takayamaan vetämään hidagyuuta eli paikallista nautaa nassuun. Hyvää oli! Kannattaa ehdottomasti kokeilla kyseistä meibutsua, jos sattuu seikkailemaan noilla seuduilla. Tosin, vanhana kasvissyöjänä vannon silti edelleen tofun nimeen!

Nää kilkattelijat oli aika huvittavia, erityisesti tämä sankari, joka oli keksinyt pistää kumpparit jalkaansa.

Kakun ja kahivn lisäksi saatiin myös onigirit matsurin kunniaksi. Aww miten herttaista!

 Sit iskikin väsy ja lähdettiin hotellille lillumaan onsenissa. Takayama matsuriin olisi toki kuulunut jonkinlaista iltaohjelmaa mutta toisaalta oli aika peliveto mennä kylpemään sillä aikaa kun koko muu hotellin asiakaskunta paleli ulkona. Win! Oltiin varattu hotellin karaokekoppikin tunniksi mutta tädit väsähtivät ihan kesken, joten jäi se hupi kokeilematta, nyyhk.

Nytpä alan minäkin kuukahtaa sen verran, että jätän loput kärrykuvat seuraavaan kertaan. Otsukare~!

帰りたくない

Sain eilen kyydin kotiin mulle vielä syksyllä hapanta naamaa näyttäneeltä jodo-senseiltä, jonka kanssa ollaan nykyään ihan hyvää pataa (ilmeisesti) ja totesin sillekin saman, jota oon hokenut tässä viimeisen kuukauden aikana about kaikille vastaantulijoille: En halua himppeen!

Tätä on ollut muissakin vaihtariblogeissa liikkeellä, joten täytyy nyt munkin kantaa korteni kekoon. Nelisen kuukautta aikaa jäljellä ja joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, etten tahdo vielä Suomeen. Elämä täällä on ajoittain aika raastavaa, kielimuuri on edelleen korkea ja tutkimuskin aiheuttaa päänsärkyä mutta silti tuntuu, että oon alkanut kotiutua tänne. Mieli voi toki muuttua kun astun ulos lentokoneesta ja tajuan miten siistiä on osata taas lukea mutta toistaiseksi olen ihan tuskissani koko paluuajatuksen takia. Lippuakaan en ole saanut vielä tästä syystä hankittua.

Kavereita ja perhettä sekä tietty Untoa (niin siis sitä mun kissaa) on ikävä eikä mua haittais lainkaan päästä taas hyödyntämään Unisportia mutta toisaalta Suomessa mua odottaa valmistumisstressi ja tulevaisuusahdistus kaikesta vastuunakkiobsessiosta puhumattakaan. Eipä näitä voi ikuisuuksiin tietenkään juosta karkuun mutta oon täällä  päässyt aika lähelle sellaista zen-tilaa, jota en vaan ole Suomessa löytänyt. Voihan se tietty olla, että osaan jatkossa ottaa rennommin myös kotomaassa, joten toisaalta ihan hyvä, että mun on mentävä päkertämään opinnot loppuun ja miettimään seuraavaa sijoituspaikkaani huolella. Tällä hetkellä kiinnostaisi todella paljon palata tänne tai tarkemminkin Osakaan Handaihin päkertämään tohtorintutkintoa. Monbukagakusho olisi ihan kiva mutta mulle on tällä hetkellä jokseenkin epäselvää onko suomalaisena mahdollista saada tutkintoon johtavia opintoja varten. Täytyy alkaa syksyllä ravata ahkerasti konsulaatissa, jos ne siellä osais neuvoa tarkemmin. Jos jollain lukijalla on aiheeseen liittyviä vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan!

 Vaikka elämä maistuukin melko pitkälti mansikoilta ja kermalta, on niitä stressin aiheita täälläkin. Tällä hetkellä hermoja kiristää tutkimuksen lisäksi ihan liian pikavauhtia lähestyvä päivämäärä 1.7. ja JLPT:n N2. Mulle on käynyt tässä päntätessä aika selväksi, etten todellakaan oo niin hyvä japanissa, että tällä tahdilla olis mitään tsäänssiä uneksia läpäisystä. Aika tai tsemppi ei vaan yksinkertaisesti riitä enempään opiskeluun. Sain vinkin, että natiivi poikaystävä olisi hyvä kieliopintojen kannalta (hö-hö, olipa taas sanavalinta) mutta enpä taida lähteä sille linjalle lainkaan. Sitä paitsi Aichin miestarjonta ei oo edelleenkään oikein onnistunut vakuuttamaan ja Kioton apajillekin on vähän liian pitkä matka.

Surkean päivitystahdin takia mulla on mieletön kasa kuvia Takayamasta, Tokiosta ja Golden Weekin syöpöttelyistä (joo, ei menty mihinkään vaan hengattiin Nagoyassa safkaa kiskoen). Otanpas nyt vaikka tämän viikon tsemppitavoitteeksi iskeä parhaat palat niistä tänne vielä kun muistan missä ja erityisesti miksi mikäkin kuva on otettu.

Nytpä lähden suihkun kautta opiskelemaan. でわでわ！

Nerdin' to the max!

Tahdon, tahdon, tahdon olla kukkakauppias - not

Tältä näytti kirsikat Nagoyassa puolitoista viikkoa sitten:

Suosikkitemppelini kulma. <3

Lähiasema. Tossa takana on Tsuruma kouen (joo älkää kysykö mihin se i on pudonnut), jossa porukka vietti hanamia.

Bongaa suomalainen!

Ihan näyttää pumpulilta!

Hajosinpa tolle oikean alakulman sankarille. Taustalla vanha tuttu eli paikallinen Meilahti.

Pakolliset maisemakepit puhkipalaneella taustalla vielä loppuun.

Harmillisen lyhyt oli kyllä koko hanami-aika. Toisaalta eihän Suomessakaan normaalit ihmiset vietä vappua paria yhtä päivää pidempään, joten tää on aika luksusta, että rentoilusta saa täällä nauttia about viikon verran.

Nytpä lähdenkin vipeltämään kohti Tokiota yöh-yöh-yöbussilla. Äiti on seuralaisineen vielä lauantaihin asti täällä ja täytyyhän sitä nyt ilmaisista safkoista ottaa kaikki hyöty irti kun kerran voi. Tädit tahtoisi kovasti bilettämään mutta saa nyt nähdä mihin niitä oikein kehtaa kuskailla... Kiotosta olivat tosin jo löytäneet jotain random-rokkiäijiä, joten ei voi tietää mihin tässä vielä päädytään. :D

Unista ja peuroista

Otanpas nyt riskin, että menee yöunet tätä kirjoitellessa mutta pakko pistää vähän vanhoja kuvia tänne, ettei jää ihan roikkumaan kuten *krhm* erään ahkeran suomalaisbloggaajan ruskakuvat Kiotosta viime syksyltä. Näin myös viime yönä unta, josta mun on ihan pakko vähän avautua: labran pojat oli järkänneet mulle tapaamisen Arashin kanssa. :-------------------D Siinä sitä sitten istuttiin kivasti poppareiden kanssa kahvipöydässä ja puhuttiin siitä, miten Ohno pääsee autolla paikkaan X. Ja kaikki japaniksi! Multa juuri kysyttiin, että millä kielellä näen unia ja tää oli ensimmäinen kerta kun tiedostin puhuvani jotain muuta kuin suomea. Jooh, valitettavasti Aiban halailu jäi kokematta kun uni muuttui yhtäkkiä ostoskeskuksessa käydyksi kuulasodaksi, jonka tuoksinassa mulla ehti myös olla Romeo&Julia -tyylinen romanssi salaperäisen muukalaisen kanssa. Vähän on levottomia olleet nää yöt!

Sakura on tällä hetkellä parhaimmillaan ja todennäköisesti tippuvat tässä päivän-parin sisällä, nyyh. Labran hanamia eli kukankatselujuhlaa vietettiin jo viime viikolla, mutta valitettavasti sadesää iski päälle ja jouduttiin istumaan sisällä. Onneksi Miyajima oli mun avustuksellani printtaillut nättejä kuvia tunnelman kohottamiseksi. Illan parasta antia oli varmaan kielikylpy japanilais-kiinalais-korealaisessa seurassa! Ja tietty kaikki safka, omnom.

Niin ja täytyy nyt mainita, että täytin kammottavat 25-vuotta viikonloppuna. Oon niin ikäloppu, aaaaargh. Yhteisjuhlat kolmen muun synttärisankarin kanssa ja hanami-kakkoskekkerit Tsurumakouenissa olivat varsin mainiot siitäkin huolimatta, että aamuyön tunteina tuli ryssittyä pyörällä polvet verille. :D Sunnuntaina olikin sitten kiva hoiperrella Minami-sanin luokse, jonne mut ja ママさんたち eli täällä vierailulla olevat äiskä kavereineen oli kutsuttu.

Äiti on tosiaan täällä käymässä tällä hetkellä mutta täytyy nyt ensin pistää todisteet edellisen vieraan kanssa puuhailuista. Katja oli täällä käymässä maaliskuun alussa eli about kuukausi sitten. Päädyin alkuvenkoilusta huolimatta lähtemään seuraksi Kiotoon ja kapuamaan toistamiseen myös apinavuorelle. Kannatti mennä, sillä bongattiin paviaanien (tai mitä lienevät) lisäksi myös yllätyselukoita! Narassa sain mainion idean ostaa peurakeksejä sillä seurauksella, että elukat päättivät hyökätä mielettömänä laumana mun kimppuun ja purra mua mm. takapuolesta.

Söpis!

Vielä tässä vaiheessa nauratti nää kyltin varoitukset.

Oli muuten taas kerran semihuono ilma! Mut söpö Katja!

Pörrö.

Awwwww miten ihania!

No tää on jo vähän pelottava. "Anna keksiä tai kuole!"

Tää poseerasi niin nätisti, että erehdyttiin luulemaan sitä kiltiksi.

Väärässä oltiin! Kaveri yritti syödä Katjan kassin.

Nonih, sit mentiin peuroja pakoon sisälle temppeliin, jossa oli vihaisia setiä.

Kakkaaminen oli myös kielletty, höhö. Sopivasti osui tytsin pää tohon kyltin kohdalle ja minä pienessä päässäni täydensin sen sit loppuun.

Kiukku.

Niin kyseessä oli siis jätti-Buddhan eli Daibutsun himppe, Toudaiji. Sieltä se setä kurkkii peltiperhosen takaa.

Tää tais olla Kasuga taisha.

Tärkeä kulttuurikohde: pino kaljakoreja. Oli siellä oikeasti joku kärrykin mutta noiden takana.

Satupeura.

Elä pissi temppeliin, tee se mieluummin puhelinkoppiin. Japani, plz!!!

 Semmonen oli se Nara. Sit Kioto taas kerran. Samat apanit ja pari ylläriä, jee!

Sooooriiiii. :-------------------------------------D

Ei ollut vielä sakuraa mutta jotain kukkia kuitenkin.

Apinaodotus huipussaan.

Eivät muuten nämä haisseet tällä kertaa yhtä pahalta.

Kiltti ja ujo tyttö.

Perinteinen kaverikuva.

Karkusuunnitelmat selkeästi mielessä.

Hoplaa! Aww, aww, awww!

Juu..

Yllätyssika! Sain ihan hirveän sätkyn kun toi vipelsi mun ohi.

Bongaa yllätyseläin nro kaksi!

Sumuiset vuoret ja gorillat. Tai vähän jotain siihen suuntaan.

OMNOM. Macha-jädeä, pari mochi-palluraa, ankoa ja jotain teehyytelöä plus kermistä yms. Meinas laatta lentää kun olin tän vetänyt. <3

Sateista oli mutta mitäpäs pienistä! Löydettiin myös maailman paras vegaanirafla Matsuontoko ja syötiin siellä maailman parhaat vegaaniset hampparit. Kylläpä tuli nälkä.

Nara/Kioto-kulttuurireissun jälkeen käytiin välissä vähän shoppailemassa Nagashiman outleteissa ja sit reippailtiin taas luonnon äärelle. Merta piti nähdä, joten hypättiin junaan ja ajeltiin tutkiskelemaan tuulista Takeshiman saarta.

Joonatan.

Lokkien lisäksi rannalta löytyi myös isosiipisiä mysteerilintuja.

Joonatantachi.

Semisti tuuli.

???????

Samikset. :D

Awww söpis! <3

Joo tässä vaiheessa alko huumori olla vähän tätä tasoa.

Vaakojen jälkeen alettiin tehdä siltoja ja ne kuvat ei sit ookaan enää julkaisukelpoisia. :D

Akrobatian jälkeen vuorossa oli kuvataide. Mieletön sommitelma, ne!

Semisti oli simpukkaa!

Piti miettiä, että miksi oon ottanut kuvan kivestä mutta sit tajusin, että kun oikein tuijottaa niin voi nähdä perhosen!

Öööööö?

Semmosta!

Mut voi lollers! Äiti toi mulle kennollisen Mignon-munia pääsiäiseksi ja päätin fiksuna tyttönä ottaa ne lauantain hanamiin mukaan. Nooooooh, kävipä niin, että munat jäivät sille tielle ja olin vähän suruissani kun en päässyt viettämään laatuhetkiä niiden kanssa. Äsken ranskalainen David laittoi viestiä, että hänen huoneessaan on kaikenlaista ilmeisesti mulle kuuluvaa rompetta - myös ne munat! Ah parasta!!! <3 Nytpäs voisin vähän maistella suklaata ennen unia. Ja kuunnella lisää Arashia, jos vaikka ens yönä pääsisin lähikontaktiin.

P.S. Aamun tilannepäivitys: eipä näkynyt Aibaa unimaassa, nyyhk.